Ajatus, mitä pitenpää pennut kestävät tyytyväisinä laatikossaan, sitä siistimpi huone ja kuivemmat sukat.  Lauantaiaamuna katsoimme kummissamme Woo Whan tekemisiä: se istui pentulaatikon ulkopuolella, jolloin pennut tulivat roikkumaan laatikon reunalle. Woo nuoli niiden päitä, ikään kuin kannustaakseen, yli vaan ja rohkeasti. Muutaman minuutti ja kaikki pennut olivat yli laidan. Nostin pennut laatikkoon ja sama toistui. Tulos ei enää pentulaatikkoa, vaan pennut ottivat käyttöön koko huoneen.

Ajattelin, että jos vielä viikon saisimme menemään ja sitten voisi pennuille tarjota pikkuhiljaa jauhelihaa. Woo oli leikkinyt pentujen kanssa, imettänyt ne ja kaikki nukkuivat sikeää unta läjässä. Laitoin Woo Whan ruuat pentuhuoneeseen ja Retta ja Tiku söivät keittiössä. Kun vilkaisin pentuhuoneeseen, Woo nukkui sohvalla ja pennut vetivät jauheliha-murremix-pentupapanaruokaa. Tulos pennut tottuivat kiinteään ruokaan aikaisemmin kuin yhdetkään pennut meillä ja vielä mikä pahempaa, pennuista tuli ruokavarkaita, ja kuten Tiina sanoi, osoittivat olevansa myös Rettan sukua.

iso musta tyttö, joka joutui luopumaan painoylivoimastaan, kun ruskea poika meni edelle.

Ruskea poika ja ylimielinen ilme.

Pikku söötti.

Musta poika ei ehtinyt istahtaa ja Elsa Turakainen murjottaa lyyhyssä istuen.
Sellainen viisikko meillä on kasvamassa.

Itse tuli huideltua enemmän kuin ajattelin: Eilen oli Tikkarin kanssa agilitykoulutuksessa ja kohtasin realiteetin rajat - yhteistyöllä me tää homma hoidetaan, mutta kun lanka katkeaa, niin se on menoa. Olin niin ihastunut saamiini ohjausneuvoihin, että menin Rettan kanssa puoli kymmenen illalla ottamaan samaa pätkää ja voi juku, että meni hyvin - kerrankin ei tarvinnut Rettan mäkättää,oli varmaan ihmeissään, miten ohjaaja oli näin sisällä ohjaamisessa. Se oli onnellinen koira ja veti minulta korvakorun korvasta (joka tietenkin unohtui hallin palkintopallille)

Tänään olin hakua ja viritin Rettalle "ansan": tyhjän umpipiilon matkalle ensimmäiseen etukulmaan ja hymyilin mielessäni, kun kuulin, että se meni halpaan: alkoi haukkua ennen tarkastamista, muutama haukku, totuus valkeneen, Retta  tunsi olon hetkeksi noloksi, kun tajusi, että tyhjää täynnä koko piiloTänään taas totesin, että monelle hakukoiralle, etenkin aloittajalle on tärkeää nähdä ihmisen kasvot. Seuraavissa treeneissä laitan Tikule ja Rettalle maalimiehen chilieasussa makaamaan ihan tasaiseen kohtaan kasvot kohti maata. Hakumetsästä lähdin agilityhallille kuuntelemaan tämän päivän koulutusta ja juomaan kahvia mukavassa seurassa. Hyvä päivä kokonaisuutena, vaika kakkashow taitaa alkaa huomisesta.

Pienokaisten huone on täynnä romua, teimme laatikoista niille majoja ja kiipeilytelineitä, jotta niiden motoriikka ja abstraktiajattelu kehittyy ja höpö höpö, ne kehittyy joka tapauksessa, mutta pennut, ihan niin kuin pikku lapsetkin, tykkää kiipeillä, tupsahtaa alas ja kokeille tunkeutua mitä ihmeellisimpiin koloihin. Ja nyt kun on ne hampaatkin, niin pahvireunus sai heti pikku reikiä.
Ja arvon rouva Woo Wha on ihan poikki.

Kuten minäkin, mutta näin se näyttää olevan joka viikonlopun jälkeen.