Onneksi jäälle pääsee taas, eikä siellä jäljistä päätellen ole muita käynyt kuin me ja yksi saaren mökkiläinen, joka oli kaivanut inhottavan avannon 20 m rannasta eikä ollut merkannut sitä mitenkään.  Talvisin, kun pururadalle tulee ladut, kapenee meidän kävelykenkit. Kun samaa puutarhakylän kierrosta kävelee kolmesti päivässä, on ilo, kun jäätie avautuu.

Stukie on aika mukava kuvattava, kääntelee päätä jännästi, kun yrittää saada ilmeitä esiin. Kokonaisuudessaan varsin mukava mies. Saa nähdä, miten huominen menee, kun Stukie ei ole ikinä ollut sisänäyttelyssä. En yhtään ihmettelisi, vaikka en saisi sitä kävelemään sisään ovesta. Kokemuksellinen päivä huomenna edessä. Pinjan haen matkaan aamulla yhdeksältä ja sitten ajellaan kohti Lahtea. Luusto Stukovalla on aivan ällistyttävän vahva, se on ihan eri kaliberia kuin meidän tytöt.




Sisko ja sen veli, Woo Wha ja Stukova.


Tässä vielä Tiku Taku, lumipoika, joka voisi kävellä polulla, mutta menee suurimman osan matkasta vieressä. On schipperkeksi varmaan aika kova kuntoinen jäbä.