Syyslomalla vko 42 matkattiin Pinjan ja Tii Piin kanssa Ruotsiin astutusmatkalle, joka ei mennyt alkuunkaan suunnitelmien mukaan. Päivän vietimme Pinjan kanssa seuraamassa Kelpieiden paimennuskoetta Färetunassa ja kun halukkaita ei löytynyt tarpeeksi, niin pääsin testaamaan ruotsin kielen taitoja toimimalla tuomarinsihteerina paimennuskokeessa. Jos Tii Piillä ei olisi ollut parhaat päiv'ät, olisin saattanut ilmoittaa sen kisaan mukaan ex tempore, enkä olisi uskonut, ettei se taidoiltaan olisi jäänyt sen huonommaksi taikka paremmaksi kuin muut kokeeseen osallistujat. Mukava, yllättävä kokemus, vaikka Pinjan kanssa emme missään nimessä olleet varautuneet vietämään päivää ulkona mutaisella nurmikentällä ( lantapaakuista viimeset tippuivat laivan kokolattiamatolle....) Meillä molemmilla oli kamerat mukana, onneksi edes Pinja otti muutaman kuvan muistoksi.

Uros (Rostaggens Bruse) oli sangen miellyttävä ja mielestämme Tii Piille sopiva sulhasehdokas. Mutta silloin kun mikään ei tunnu onnistuvan, niin mitään ei tapahtunut.

Tii Pii jäi muutamaksi päiväksi kasvattajalleen Ewalle Evallens kenneliin, josta hain sen seuraavalla ristelymatkalla. Laivan puffet pöydän antimet tuliva tutuiksi. Mutta Tii Pii saatiin kotiin.

Koko Tii Piin matkan aikana kukaan ei nähnyt, että Tii Piin ja Rossin välillä olisi ollut "sen läheisempää"kanssakäymistä, joten odotukset onnistumisen suhteen eivät olleet kovin korkealla.