Yksin vai yksinäisenä Ruotsissa? Koirista oli seuraa eli ei missään nimessä yksinäisenä.
Nyt on palattu Piteån reissulta ja auton mittariin tuli 2700 km. Mukava matka ja kun yksin reissaa koirien kanssa, ei tule väittelyä, mihin käännytään ja mihin ei. Ensimmäiset 250 km oli hankalia ja sen jälkeen olisi mennyt miten paljon vain. Perjantaina olin näyttelypaikalla jo hyvissä ajoin. Tikun esiintyminen oli kaikkea muuta kuin kunniaksi esittäjälleen, mutta ensimmäisen näyttelypäivän saldo BIM eli VSP ja CAC eli se, mitä tultiin hakemaan, saatiin: Alla uusi SE MVA. Paitsi, että saatiinpa silti enemmänkin: yksi ruotsin pitkäaikaisemmista schipperkekasvattajista seurasi meidän kehähölmöilyä ja sitä, kuinka pikku sipperi jekuttaa omistajaansa ja tarjosi, että voisi esittää Tikun KV-näyttelyssä. Minulle tämä sopi paremmin kuin mainiosti, sillä tätä huonommin ei voisi mennä....
C.I.B * FI SE EE RU MVA SK LT EE JMV-09 PMJV-09 LTJV-10 Laperke Cool Cat Blues

Yöpaikkaa en saanut Piteåsta, joten näyttely- ja kisapäivän päätteeksi ajoin Luulajaan. Tapani mukaan, kun muut kiertävät kauppakeskuksia, me kierretään metsiä ja pysähdyttiin joka toiselle matkan varrella osuneelle kirpputorille. Alla meille tuntemattomia marjoja.
.

Hotellin vastaanottovirkailijapoika oli tosi hauska: hänellä oli suklaan värinen lapinkoira, joka oli kuulema ihan Rettan näköinen, eikä hän voinut uskoa, että Retta EI ole porokoira. Sitten poika kysyi, mitä Retta syö. Minä vastasin totuuden mukaisesti, että Retta syö ihan kaiken= hon äter precis allt möjligt. Sen jälkeen poika mietti, voisiko Rettaa päästää hotellihuoneeseen, jos se syö ihan kaiken. "No älä ainakaan jätä sitä vartioimatta, meillä asiakkaan kuuluu korvata koiran aiheuttamat vahingot.... Tämän hotellin hauskoja puolia, oli että aamiaisella sai paistaa itselleen vohvelit.

Lauantai oli Rettan agilitypäivä. Kaksi rataa; toinen liian vaikea meille, toinen liian helppo. Vaikealla onnistuimme paremmin, tulos 10 vp, sij 4.  , tässä virheen tulivat loppuhyppyväännöksissä, kun yritin ohajata Rettaa edestä. Helpolla radalla olisi voinut koiran vain antaa mennä ja lentää, kun hypyt olivat tosi matalalla. Retta lensi hypyn väärälle puolelle ja HYL.

Kuvassa Retta ja jäykkä ohjaaja jättimäinen lihapulla kädessä...

Sunnuntaina oli sitten molempia tarjolla: Rettalle kaksi agia ja Tikulle näyttely. Tiku oli mieletön ja arvostelu alusta loppuun hieno: En imposant hane, maskulint huvud med härligt uttryck. Välplacerade öron, välformade mörka ögon. Mycket välkroppad med härligt bröstkorg. Passande benstomme, utmärkt ben och tassar, rör sig väl, härligt päls, bra kräge, bra culotter. En värdra champion! (tuomari Per-Erik Wallin, Ruotsi)

Jotkut osaa, jotkut ei. Alla Tiku ryhmäkehässä Birgitan kanssa, kyllä poika tietää, milloin on varaa nuuskata ja milloin ollaan asiallisesti.

Ja miten kävin Rettan agilityn. Ei mitenkään, syy 1) Tikun kehä osui samaan aikaan syy 2) Retta oli syönyt autossa 4 siankorvaa 

Pakollinen maisemakuva, Luulajan kirkko.

Missä paikalliset tytöt luuraa...

Tässä minun matkaseuralaiset, molemmat juuri niin omanlaisiaan. Oulussa käytiin katsomassa Tikun veljeä Pikiä. Molemmilla pojilla on ihan samat eleet ja tavat: kaivetaan maata, pelataan palloa. Ja rehellisesti myöntäen Piki on paljon Tikua komeampi

Tänään käytiin agilitykisoissa Mikkelissä. Tikulla oli kaksi rataa: karkailurata ja melkein onnistunut rata. Karkailuradalla se ehti kolmannelle esteelle, ennen kuin ohjaaja ehti mukaan ja toiselle meni hienosti, kunnes hieman liian lujaa pujotteluun, oikein sisään ja sitten pitkäksi. Myös Tara ja Suvi aloittivat tänään agilityuransa.

ja tässä voisi kuvitella, että Tara juoksee keinun läpi, mutta eipä juokse, vaan tuloksena täys pysäys, keinu maahan ja sitten jatkuu.
Ruotsissa kisataan vaan paahteessa ja helteessä, tämän päivän Mikkelin kisaan osui sadetta ja paistetta. Ohessa linkki albumiin, jossa joitakin kisakuvia picasaweb.google.com/112117726985136023390/July242011 , mm. Arwon ja Taran ja Islan 4 kk  kuvia.
Eilen vielä sanoin, että minun agilitykisat on varmaan kisattu, mutta sitten kun vain lähtee kisoihin, niin kyllä niissä vaan viihtyy. Nyt pitäisi päättää, ilmoittaako Kotkan iltakisoihin vai ei.

Mikkelissä näkee kauniita kelpien pentujaAlla Isla, juuri sellaisena kuin Rettan tyttö vain olla voi: syliin ängeävä, kaiken huomaava, alati heiluva....Nelikuisena pää on kapea, rintakehä olematon ja korvat suhteettomat, mutta niin olla pitääkin.

Ja ettei elämä mene liian helpoksi, niin meillä tuoksuu hyvältä, Tikun milelestä. Pennut ovat jo rokotukset saaneet, joten Retta ja Woo pistivät juoksuiksi. Great days coming....

Onnea uudelle Monimuotovaliolle: Watti viime viikonloppuna luonnetesti +142 p, laukaisuvarma, tänään viimeinen cacib Helsinki KV. Onnea Hanne ja Watti !

C.I.E *, FI EE RU MVA PMJV-09 JV-09 V-09 V-10 BH TK2 BESTSELLER KOVA MENO