Majavayhdyskunnan tarina päättyi eilen, kun metsästäjät kävivät ampumassa majavaperheen. Näin tasa-arvo Suomessa toteutuu: ihminen sai tuhota yhdeksän hehtaaria suota, majava yhden puun. 

Me saimme seurata majavan puuhia kymmenen vuoden ajan. Nyt padot on purettu, majavat lopetettu, mutta tästä huolimatta Hovinsuo ei ole ennallaan vielä kymmeniin vuosiin. Tilalla on raiskattu rytrikkö, mutainen maa ja suuri hiljaisuus. Eikä tarvitse pelätä, että ihminenkään siellä viihtyisi.

Luulen, että meidän koirat olisi pitänyt sen verran ääntä, että majavien häätöön olisi ollut lempeämpiäkin tapoja, mutta patojäbästä tuli valtakunnan kuuluisuus yhdessä yössä ja kuuluisuus koitui senkin kohtaloksi.

Eilen illalla pääsimme poliisivalvontaan, jotta metsästäjien työrauha säilyi. Kimmo sai viiden maissa hätyytettyä jousiampujat pois, joten metsästäjät tekivät työnsä järeämmin asein yöllä. Kiitos Lappeenranan kaupungille, nyt minun ei tarvitse enää aamukävelyllä pelätä, että majava hyökkää kimppuuni (HS 26.10)

Kirjoitukseni E-S Lukijat palstalla ei ollut asiantuntijan kirjoitus, mutta luulen että kaikesta huolimatta siinä oli enemmän perää, kuin Senaattikiinteistön päällikkö Lindqvistin lausunnoissa.

Näin päättyi tämä tarina: Onneksi luonto ei luovuta koskaan; tulee kevät ja nuori majavapariskunta huomaa, että tuossapa viihtyisä alue perheen perustamiselle.