Veimme Annen kanssa pienet ulkoilemaan aamusta. Piti ottaa niitä "hyviä"kuvia. Niitä ei ainakaan minun kamerassa ollut, toivottavasti Annella edes joku. Yllä on ainoa kuta kuinkin onnistunut, neiti Sievänen.

Se  on suurin hankaluus, että nämä pienet laumaeläimet eivät kulje laumassa, vaan kukin eri suuntaan.  Yksi säntää metsään, yksi menee aidan ali, yksi juoksee ojan pohjaa....Siinä vaiheessa kun noukin viidettä pentua viemäriputkesta kävely loppui. Hermot kesti 1 h 10 min. Tilanne nyt: minä rasittunut, onneksi pääsen töihin lepäämään. Pennut mahat täynnä, turvallisesti huoneessa. Päätös: pihaan pitää saada kunnon aita, jossa ne kestää. En pärjää yksin metsässä viiden kanssa.

Ei näy muita.....

Onneksi meidän poika vaan istuu.

Näin sen piti mennä: minä kävelen ja pennut kulkee perässä. Tässä vaiheessa Elsa ja Terho olivat jo kadonneet tien ali menevään  ojaputkeen.