....näin ne lomapäivät kuluu.
Perjantaina Palviaisen Kiti tuli pitämään meidän agiryhmälle hyppyohjaustreenit. Mielettoman hyvä koulutus, aika tuntui loppuvan aivan kesken. Taas tuli todettua, toiset vain tekee ja toiset tekee ajatuksella. Retta meni uskomattomattoman hyvin, kun sitä vain ohjaa hyvin (ja kun vain joku kertoo minulle, miten missäkin radan kohtaa on paras toimia) Se on niin äärettömän ohajusherkkä, että tarvitse kuin vilkaista väärään suuntaan, niin jo lähtee Retta rakettina.

Lauantaiaamuna ajoin Orivedelle näyttelyyn. Stukova oli ROP, ja Keiko PU3 sai sertin. Sari esitti Tikun ja ikinä se ei ole mennyt niin hyvin, oli kuin maailmanvalloittaja. Tikkari oli tuomarin mielestä upea, mutta sipperiksi liian kookas, joten EH (katsotaan, muuttaako kennelliiton jalostusjärjestelmä sen ERIksi= sisäpiiritiedonanto ). Kaikkein heikoiten meni Woo Whalla: "Minun takapäätäni ei katsota yleisillä paikoilla", eikä ihme, sillä tänään alkoi juoksu ja taas minuutilleen niin kuin pitikin. Ei tässä kuukausikalenteria tarvita, tunnin tarkuudella meillä mitataan juoksun alut.

Stukie palasi Yacatis kenneliin ja PUMPS, heti näyttelymatkalta palattua odotukset täyttyivät ja pimu tuli hoidettua.
Keiko ja Sari jatkoivat  sert-linjalla myös sunnuntaina: Onnea Tuurin miljoonakoira VSP-kelpie Keiko!

Sunnuntaiksi meidät kelpuutettiin junnujen tokokoulutukseen Rettan kanssa Haukkulaaksoon Sanna Viitasen ja Pernilla Tallbergin oppiin. Voi syvä masennus ja huokaus: heillä oli niin selkeät sävelet ja ohjeet, miten tokokoira koulutetaan. Ensin koiralle opetetaan rauhallisella tempolla oikea tekniikka aivan pikku paloissa. Kun tekniikka on halussa ja koira tietää mitä tehdä, sitten paloja yhdistellään ja koiralta voi vaatia liikkeet. Rettan suurin ongelma lienee, että siltä ei ole ikinä vaadittu mitään. Ja sen kyllä kuulee!

PS laitetaan loppuun vielä yksi kuva, niin saadaan laatua tähänkin kirjitukseen: sisarukset  Woitto, Tiltu ja Deca ja muutaman päivän kuluttua synttärijuhlat: ONNEA 9-vuotiaille 17.6.!                        (kuva Minna Isokoski)