Mikä ilma, hymyilee Retta! Saul lähti koulun jälkeen laskettelemaan, joten minun ei tarvinnut kahdesti miettiä, käynkö töiden jälkeen siivoamaan vai otanko koirat ja sukset ja menen jäälle. Jälkimmäinen vaihtoehto voitti vertailun sekunnin sadasosassa. Ja meni upeasti: Kenkku juoksi edellä irti, alkumatkan muut vetivät minua ja loppumatkan saivat hölkytellä vapaana. Kolme tuntia menimme pitkin poikin Saimaata. Aluksi epäilin Stukovan suhtautumista suksiin, mutta turhaan. Ja kun viritin valjaat maksimikokoon, niin Stukovallekin saatiin kunnon varusteet.
Alla tyttökolmikko- yksikään ei näytä itseltään.


Nyt pitää toivoa, että hankikelit jatkuvat vielä pitkään! Alla Stookie.

....Mutta missäpä se pikku schipperkepoika on, kun ei näy kuvissa. Tikkari matkaa jossakin päin Latvia-Liettuan rajaa tällä hetkellä. Meille ei vielä tule tittelit kotiin, niinpä Tiku lähti viimeiseen junioriluokkaansa Jennin ja Weppin matkaan viikonlopuksi Vilnaan näyttelyyn. Tikulla ei näyttänyt olevan mitään matkaa vastaan, kun näki mihin tyttöseuraan pääsee. Turkki oli kuin tilkkutäkki; kun Tikkari palaa kotiin, odottaa pesu, täysharjaus ja uuden turkin odotus. Alla Tikkari viime viikonlopun Pietarin näyttelyssä Anna-Marin ottamassa kuvassa. Silloin esiintyminen oli kaiken kaikkiaan aika villiä; toivotaan, että Jenni saa esitettyä Tikun paremmin kuin minä.

Vaikka Retta ei ihan oikeasti Tikkarin emä olekaan, niin Tiku on kuin ihmeen kautta perinyt Rettan perusominaisuuksia. Kun vein Tikun Jennille, se oli auton takapenkillä syönyt kolmanneksen matkalle pakatusta ruuasta:  matkapussista oli kiskottu turhat tavarat pois ja kaivettua ruokapussi, jonka kylkeen oli tehty reikä: papanat katosivat kuin itsestään- eri koira, sama vika.