Aivan aluksi, Hyrrä pomona pomon paikalla."Minulta ei yksikään tappelu jää huomaamatta..."
Pennuilla on joka päivä ollut katsoja tai pari. Tänään kävi Veera, mikä näkyy tämän päivän kuvissa, ei siis Veera, vaan laadukkuus. Hyvä vaan, että vieraita käy. Nyt, kun on näin monta pentua, ei ihan jokaista tule tarpeeksi pyöriteltyä. Kaikki harjaus, kääntely ja vääntely on hyvästä. Kuvia saatiin, tässä tarjolla lähes seitsenviikkoisia hienokaisia.

Ensimmäisenä se pikku-Retta eli Isla, joka voi olla näin kuvauksellinen...


ja sama Isla voi olla näin.


Mega oli kovin äänekkäällä tuulella: Plaah, plaah, Plaah, älä selitä turhia.

ja lelu kelpaa.

tässä Tarra ja villit korvat

Joukkoon eksyi yksi kissa, ai ei olekaan, vaan Hyrrä.

Ihanainen poika Wookula, edestä ja puoliksi sivusta.


ja sitten Agnes, joka panosti korvien nostamiseen. On ihan kelpien näköinen.

Tässä Itä-Länsi

ja osin piiloutuneena lelun taakse.


Nemo Juniro mökötti.



Ringo iskee silmää, täältä tullaan Linda. Oliko teillä ehjiä kenkiä? Ei varmaan ole enää kesäkuussa.

Ja nyt repii ja kuvauspaikka mäsäksi.


Näin sellaista jota en olisi olettanu;  Retta imettää vielä, mutta joku ei täsmää. Musta pentu....siinä se meni seassa.
 
Tänään on lämmintä riittänyt etupihalla ja pentujen vesikuppi on muistetava täyttää lähes tunnin välein. (Eivät juo niin paljon, mutta käyttävät sitä pulikointiin).

Eniten harmittaa punkit. Nyt on omansa ollut jo kahdessa pennussa, Ringon mahassa ja Itä-Lännen korvan juuressa. Ja kun emiin saati pentuihin ei voi mitään laittaa, niin punkkisyyniä tehdään aamuin illoin. Scaliborit käyn heti hakemassa, kun viimeinen pentu suuntaa maailmalle.

Veera kysyi, miten saatte pennut metsälenkille. Hieman se taitoa vaatii: Saul kantaa kaksi, minä kolme ja Kimmo neljä. Metsässä ne porskuttaa ympärillä kuin kanalauma. Toki voisi avata portin, päästää pennut suoraan takapihalle ja kävellä siitä metsään, mutta kuinka moni pentu sen älyttyään kestäisi enää aitauksessa. NOLLA!

Näin sitä mennään

Tällaisia on valtaosa kuvista, kun vauhtia riittää. Osa menee suorista tietä, osa kiertää ojien kautta.

Ja sitten on näitä, joissa aika pysähtyy.

Aurinko kun päätti retken, siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo mailleen hiipi,päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen.

Vaan hienokaisen pienen näki vastaan tulevan;
se juuri oli jäänyt laumastaan.
Kas, pienokainen ilman lauman apua ei voi
milloinkaan löytää kotiin päin .

He katselivat toisiansa, pienokainen rinnassansa
tunsi kuumaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,mutten ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa. Maailmaa tän suurempaa!

Ja tiedämmekö isät.... äääärgh. Käyn sähköpostissa about sata kertaa päivässä ja sitten tarkastan, ettei ole spammeissä. Miten joku voi kestää näin kauan. Me myydään pentuja ja ei me tiedetä kenen pentuja nää on= onpa hienoa Paitsi että kyllä tässä on jo aika paljon selvinnyt.
Loppumainos: Speed Race ma 16.5. agilityhallilla. Väsään just ruusukkeita pihakeinussa, luokan viisi parasta palkitaan.