... tai peräti kohta yksi vähemmän. Kettu on ottanut etupihamme vakiopaikakseen. Liekö Tikkaria katselemassa vai onko muut mielessä. Kettupoika vaikuttaa nuorelta ja kyllähän sillä ruokaa tällä seudulla riittää, kun mekin nähdään joka aamukävely kolmesta neljään pupua.

Kotikettu, pitkä koipi. On kovin kiinnostunut kaikista Tikun leluista. Eikä tuo ihmistäkään karkuun juokse. Asiaa ei tietysti auta yhtään, että Saul syötti sille paremman ja terveellisemmän makupalan puutteessa nakin.


Tänään iltasella oli viimeisiä rauniokertoja tänä syksynä. Savut hieman häiritsivät Rettaa, mutta kaikki perusasiat on nyt hyvässä kunnossa. Tällä kertaa päästiin harjoittelemaan myös palomiesten harjoitussammutuskerrostaloon. Koiralla kun koiralla on eroa: kuinka mainio onkaan meidän pikku-ukko Tiku, joka painoi ympäri taloa vailla huolen häivää, ei pelkää pimeää, ei korkeita paikkoja, ei portaita, ei varmaan mitään koko maailmassa.


Kiitos älppärin raunioporukalle: Sateessa ja paisteessa, helteessä ja räntätihkussa on koloissa kyykitty, putkissa piiloteltu ja ainakin
Retta on oppinut tosi paljon.

ja nyt iltalenkille.....