Monenmoista menoa takana. Launtaina olin Haukkulaaksossa nuorisoleirillä järkkäämässä muutaman kilpailun. Meidän koirat pääsi junnuharjoittelukoiriksi ja pujottelukilpailuun. Onnistunein kisa oli mielestäni se, jossa koiran piti saada minuutin aikana siirrettyä jalkapalloa mahdollisimman kauas lähtöpisteestä. Koiraan ja palloon ei saanut koskea. Paras tulos oli yli 12 m. Kokeilkaa, ei ihan helppoa, ellei sitten omista niin pallohullua koiraa, että se ottaa pallon suuhun ja juoksee kauas. Ei ole myöskään ihan yksioikoista keksiä kaikenkokoisille, -ikäiseille koirille kisoja, kun kaikkia koiria ei voi päästää irti ja koiran koulutustaso ei saisi tulokseen vaikuttaa. Pallokisa oli aika lähellä sitä. Leirin päivä ohjelma päättyi koiratanssi kisaan, siihen meidän koiria ei kelpuutettu.

Sunnuntaina ajoin Savonlinnan palveluskoirayhdistyksen hakutreeniin Pihlajaniemeen, Tiina ja Arwo lähtivät seuraksi ja mukaan harjoituksiin. Oli viimeisen päälle loistava tuo ruskea räpättäjä. Kun saisi vielä muutaman treenin ja noudon kuntoon(tai edes siihen johonkin päin) , niin voisi vaikka lähteä kokeilemaan taitoja.....Savonlinnassa vieraassa maastossa, vierailla maalimiehillä meni hyvin. Savonlinnaan on juuri valmistumassa uusi rauniorata, melko samantyyppinen kuin meidän muistoihin jäänyt Lamposaaren rauniot.

Ja eilen, no Tikkarin pisteet laskivat pahasti miinukselle. Olin mustikoita keräämässä ja näin kyllä, että koirat vetivät jotain naamaansa. Kunpa se olisikin riittänyt, mutta ei tuo pieni musta mätäpaise pyöri raadossa elämänsä kyllyydestä. Limaluiskat roikkuivat korvista ja selkä oli mädän peitossa. Mäntysuopaa kului.