Tällä viikolla palattiin takaisin normaaliin, aika helppoa. Eilen pitkän, pitkän pitkästä aikaa pyörähdin agilitykisoissa. Tiku teki debyyttiratansa ja tyytyväinen täytyy olla, 5, hyl ja hyl. Rengas koitui suurimmaksi ongelmaksi, niihin meni kaksi ekaa rataa ja kolmannella hyppäsi putken jälkeen selkäni takana väärän hypyn. Kaiken kaikkiaan hyvin, vierailla esteillä ja ulkona. Retta oli hyvässä vireessä, 0 ja 5 ja kolmannelle en enää lähtenyt, kun ylitimme itsemme jo näillä kahdella=kerrankin pidin puheeni.
Tii Pii on meillä hoidossa, joten myös Tiipusta kuva tarjolla. Tii Pii on vähän kuin Kenkku, aina itsensä näköinen.

Agilitystä innostuneena olisin ilmoittanut koirat Kouvolaan ja Saulin Luuran suunnistuskisaan, mutta  voi tätä elämää, en muista Nordean salasanoja. Tästäkö se alkaa ?  Alku tulee, mutta luvun loppu ei vaan löydy aivoista.

Ja sitten vielä Kenkku ja Retta.

Ja pitää laittaa tännekin: meillä on suuri kiinnostus pientä asunto/retkeilautoa kohtaan, jossa mahtuisi yöpymään kaksi hlö ja sen verran maavaraa, että voi ajaa metsäteillä ja mahduttava normaliin parkkiruutuun.
Ja missäs minun auto on? Ei tullut 333 333 km täyteen, ilman että olisi kerran jättänyt matkalle. Vika ei varmaan suuren suuri, mutta nyt Golf odottaa korjaamon pihalla Lauritsalassa ja perjantain luento vaihtui kiroiluun Muukon kaksikaistaisella. Siinä vaiheessa kun kaikki varoitusvalot paloivat ja alkoi kuulua PIIP PIIP ajattelin, että nyt on paras ajaa sivuun ja siihen se jäi.
Retta ja huulet rypyssä.

Onnea Sari ja Keiko mielettömästä näyttelymenestysputkesta: PU1 PU1 PU1 PU1...