Takana upea viikko maailmanvoittajanäyttelyssä ja vähemmän upea viikko koto-Suomessa. Meillä oli Rettan kanssa tavoite osallistua viime viikonloppuna bh-kokeeseen. Jo perjantaina Retta oli apea, arvelin syyksi pitkan matkustamisen jälkeen aloitettua agilityä. Lauantaina Retta oli siinä kunnossa, että soitin bh-kisäjärjestäjille ja peruin Rettan ja aloitin lääkityksen. Sunnuntai-iltana olin aivan varma, että kyseessä on akuutti kohtutuhdus ja Retta oli nesteytyksessä päivystyksessä, jossa kohtu ultrattiin ja todettiin, että kohtutulehdus ei ole syy. Kuume oli noussut lähes 40 asteeseen. Maanataina Retta oli täysin veltto, poissaoleva, yhä korkeassa kuumeessa ja vietti lähes kolme tuntia lääkärillä. Veriarvot olivat olemattomat, vaikea anemia. Nyt Rettasta on lähtenut verinytteet vetlabiin Helsinkiin. Monta syytä, jotka eivät ainakaan ole sairautta aiheuttaneet, on löytynyt: ei borrelia, ei kasvain, ei kohtutulehdus, ei herlich, ei immuunikato. Tällä hetkellä todenäköisin diagnoosi on anaplasmoosi, johon eilen aloitettiin lääkitys. Tämä aamuna Retta oli yhä kuumeinen, ei syö, mutta otti muutaman askeleen pihalla. Nyt odotellaan ja toivotaan, että lääkitus tehoaisi.
Se itseriittoinen, itsekeskeinen narttujen narttu, emoista paras, mielstään upea harrastuskoira, ikuinen ylpeyden kohteeni on niin poissaoleva, että sydäntä riipii.

No, mutta paljon hyvääkin. Kun Retta ei päässyt bh-kokeeseen, oltiin Tii Piin kanssa, eikä se oikeastaan mennyt ollenkaan huonosti, vaikkei läpi mennytkään. Tii Pii kesti paikallaan koko sen ajan jonka piti, eikä seuraaminenkaan olut huonoin mahdollinen, vaikka tuomari kuvaili sitä seurailuksi. Kokemus kuitenkin, eikä dramaattinen olenkaan.

Maailmanvoittajamatkasta on toivuttu. Elämäni ensimmääisessä maailmanvoittajanäyttelyssä kävin 1991 Brnossa (jossa taisin tavata Tuulan ensimmäistä kertaa, kun porhalsi Tiiun emän Rin Tin Tinin kanssa saman hotellin pihaan ;-)
Matka meni loistavasti, kesähelteistä nauttien, alla hieman kuvasatoa:
Ensimmäinen yöpymispakka;Rakari Latvia, upea paikka koirille, kilometritolkulla peltomaata juosta ja kirmata.


Vito pakattu, 3 henkeä, 9 koiraa ja etenkin paluumatkalla hyvin hankitoja. Kilometrejä kertyi 4200 km.


Alla Tiina ja Ella aamupalalla Etelä-Puolassa


Näyttelypaikalla oli tuhannen täyttä. Tässä meidän perheen menestyjät: Vetraanivoittaja Kenkku ja Juniorivoittaja Tikkari. Kiitos Tiina ja Ella handlaus avusta. Itse en saanut esitettyä yhtään voittajaa: Retta avoimen eri 3 ja Woo Wha valio eri2. 


Illalla uni maittoi. Bratislavan hotelli Pontea oli upo-uusi todella hieno ja viihtyisä hotelli. Alakerrassa oli uima-altaan, keilarata, fittness klubi, joita me ihailimme vain esitteistä.

Parempi aamupala: Tiina, Ella, Heidi ja Päivi.


Seuraavana päivänä oli sert-näyttely Laukkaradalla. Kenkku oli Rop ja Tikkari sai juniori sertin ja sai matkalta tuliaisiksi Maailmanvoittajatittelin lisänä Juniorivalion arvon. Alla Dana, päivän ROp-collie.



Paluumatka alkaa, alla lähes alppimaja hotelli Etelä-Puolassa, taas kerran koirilla upea juoksumaastot.

Kerrankin koiramatkaan liitettiin nähtävyys: Auswitcz oli aivan karmea paikka, mutta aivan ehdottamasti näkemisen arvoinen.



Ja sitten aivan mieletön suklaapuoti ja Visa vinkui.


Paluumatka meni hyvin, kunnes viimeinen pysähdys Pärnun hiekkarannoilla ja p....läjä.
Mikä tuoksahdus!
Vielä puhdas Kenkku,



Ja Missä oli Tikkari, kun kuvaa otettiin=Läjässä


Matkaseurue kasassa: Tiina ja colliet

Ella ja mittelit


Onnea Kenkku 11 vuotta!

Näin meillä, remonttihommat jatkuu. Alla Saul.

Jos jolla kulla aikaa ensi lauantaina 24.10 rauniokokeeseen, tervetuloa avukseni muonitukseen taikka maalimieheksi. Koe alkaa klo 9.00, paikka Lappeenrannan rauniorata.