Voi pikkumies, minkä teit? Tiku on ollut viikon verran mökillä hoidossa odottelemassa, että Rettan ja Woo Whan viettelevät hajut  katoaisivat.  Eilen iltapäivällä yht' äkkiä mökin vastarannalta kuului huuto, että teidän koira on uinut tänne salmen yli. Äiti lähti veneellä perään, mutta kun oli ehtinyt rantaan, oli Tiku kadonnut jäljettömiin. Meidän äiti lähti ensin kävellen ja sitten autolla etsimään Kuivasensaarentieltä kohti Lappeenrantaa. Joku henkilö (kiitos hänelle!) oli ilmoittanut paikallisradioon, että Pettilän suunnasssa, eli juuri vastakkaiseen suuntaan mökiltä, on pieni musta koira irrallaan kävelemässä. Kun äiti ehti sinne, ei enää jälkeäkään. Puoli tuntia tästä Tiku löytyi Kuivasensaarentieltä vanhan kaupan kohdalta kävelemässä kohti Lappeenrantaa. Tällä lenkillä matkaa Tikulle kertyi noin 8-10 km. Se otettiin autokyytiin kaupalta ja vietiin mökille. Soitin ja sanoin, että pitäkää se visusti kiinni.

Ja silmän räpäys, Tiku säntää ovenraosta ja lähtee suoraviivaisesti uimaan kohti vastarantaa. Ja taas meidän äiti lähtee veneellä perään. Minä lähden ajamaan Rettan ja Woo Whan kanssa Lappeenrannasta kohti Solkeita ja Anne ja Jouni ottavat parson tytöt ja lähtevät myös. Sovimme, että he menevät LPKY:n majalle Haukkulaaksoon ja minä ajan ensin Pettilän suuntaan, otan tyttöt autosta kävelemään, huutelen ja haukutan niitä. Ei merkkiäkään.

Hakkulaaksossa on viikonloppuna piirinmestaruuskisat, joten jäljen tekijöitä oli ympäri Pönniälän kankaan pikkuteitä. Se oli minun onni, sillä nyt  vähän joka suunnalla oli liikettä. Sitten tuli Annen viesti, että marjastaja ja Laura, yksi jäljen tekijöistä oli nähnyt Tikun kävelevän pitkin Kuivasensaaren tietä kohti Taipalsaarentietä. Oli vierestä seuraillut toimia, mutta ei antanut ottaa kiinni, vaan jatkoi määrätietoisesti matkaa. Otan koirat autoon ja suuntaan kävelemään ja haukuttamaan niitä Taipalsaaren  tien laitaan metsäautotielle.

Satu lähti kelpie Mimmun kanssa Leväsestä kävelemään kohti Pönniälään. Siru, Kimmo, Jouni, Elena ja Harri partioivat autoilla kaikkia lähiteitä. Sitten tulee soitto, että ratsastaja oli nähnyt Tikun menevät Nujulan tietä pitkin. Säntäsin autolle ja kohti Nujulaa. Tänne päästäkseen Tikun on täytynyt kulkea n. 2 km asfaltoitua Taipalsaarentietä, jolla nopeusrajoitus 80 km/h ja jollä juuri tuohon aikaan oli melkoisesti mökkiliikennettä.

Kun saavun Nujulantielle, kertoo kaksi marjastajaa, että pieni musta koira meni takaisin Taipalsaarentielle ja lähti kohti Lappeenrantaa. Ajan pitemmälle ja otan koirat, hakutusta, huutoa ja ei mitään vastausta. Tunnelma ja tilanne on aivan sama kuin etsintä 1 kurssilla. Silloin etsittiin samalta alueelta kadonnutta henkilöä, nyt koiraa. Tuntuu, ettei neulaa löydä heinäsuovasta, ellei se tule itse esiin.

Lappeenrantaan Tikun täysin ylittää Leväsen kohdalla pitkä salmi siltaa pitkin, miuta vaihtoehtoja ei ole. Osaisiko se tietoisesti kotiin. Ikinä emme ole näillä teillä kävelleet, mutta automatkoina ne on tutut. Osaisiko se ajatella niin päämäärätietoisesti. Havainnot tukivat, että suunta olisi kohti Lappeenrantaa, mutta onko se vain sattumaan.

Koko ajan autot partioivat mökki- Haukkulaakso- Taipalsaarentie- Pönnilä teitä ympäri. Siru kiersi aluetta pitempää lenkkiä. Puolen yön maissa on kulunut kaksi tuntia viimeisestä havainnosta. Liikennettä on yhä jonkin verran, mutta muutoin hiljaista. Päättelin, että Tiku ei enää missään nimessä ole liikkeellä, joko se nukkuu mahan täynnä jonkun mökin tai maalaistalon sohvalla tai sitten se on käpertynyt jonkon rakennuksen alla tai se väistämättä mieleen tullut vaihtoehto....

Päätimme lopettaa etsinnät siltä illalta. Mitä enemmän aikaa kuluu, Tikkarin etemisvauhdilla etsintäalue kasvaa melkoista vauhtia. Päätin vielä käydä Haukkulaakson kautta, koska jotenkin tuntui, että Tiku kuitenkin hakeutuu mielluummin ihmisten läheisyyteen kuin metsään. Ajan mökkirantaan, toiveena, että jos se palaisi sinne mistä lähti, se päättäisi jäädä autoon yöksi. Jätän auton ovet auki, hieman ruokaa sisälle ja lähden veneellä mökille yöksi.

Järvi on peilityyni, kaikkialla on täysin rauhallista ja sitten 50 m ennen mökkinrantaa, pieni äänähdys, aaltovana ja schipperke uimassa. Uskomatonta! Urhea pikku koirani oli tehnyt noin 30-40 km lenkin, jossa kolme uintiosuutta. Se, mitä kautta se on päätynyt takaisin mökkisaareen on täysi arvoitus. Olisiko se voinut ohittaa kaikki autopartiot, koska sen olisi pitänyt ylittää Solkein silta, vai onko se valinnut paljon pidemmmän matkan ja uinut mantereelta Taipalsaaren puolelta.

Kelpien ajatusmaailman luulen ymmärtäväni, mutta Tikkari on aina yhtä yllättävä. Tikussa on aimo annos kapasiteettia, paljon rohkeutta ja hiukan liikaa itsenäisyyttä. Mikä sai sen lähtemään? Yrittikö se kotiin, tuliko sen sieraimiin, joku houkutteleva haju, joka sai sen liikeelle vai oliko sille viikon aikana kertynyt niin paljon liikuntavajetta, että se kaipasi pikku lenkkiä. Jos tämä koira saa luonnetestin toimintakyvystä -1, olen ymmällä. Tiku saa aina uudestaan ja uudestaan hämmästymään näillä tempauksillaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Minulla on upeita ystäviä, jotka kyselemättä kiirehtivät apuun: Kiitos Elena ja Hapa, Satu ja Siru ja Anne ja Jouni. Kiitos kaikille teille, jotka facebookissa välititte tieto kadonneesta koirasta. Meidän äidin autoon kertyi etsintäajosta lähes 300 km. Perjantai-iltana 12.8 meillä tarjoillaan Tikun löytymisen kahvit klo 18, tervetuloa! Tarjolla on kiva pikku kisa: Yksi valitaan koiraksi, joka saa karkaa ja saa puolen tunnin etumatkan mennä ihan mihin vaan, ja muut lähtevät sitten etsimään oli läppä!

Jotain hyvää eilisessäkin, näin pitkästä aikaa Mimmun, joka aina yhtä pirteä. Mimmulla on kelpieksi upea takaosa, näkisitte vaan, oikein hyväkroppainen tyttö, kuono-osa on peritty emältä, mutta kaikkea ei voi saada ja varmaan luonne ja terveys on tärkeimmät ja niistä kahdesta ei moitteen sijaa löydy. 

En tiedä, miten jäljet sujuivat tänään Haukkulaaksssa. Tiku on varmaan niitä eilen käynyt harjoitusmielessä ajamassa. Luulin , että se on hakukoira, mutta jos se itsenöisesti harrastaa jälkeä, niin  mikä minä olen valntoja tekemään.

Ja takuulla sain taas yhden tapahtuman, joka muistuu mieleen pitkään ja tämän jälkeen en usko että kukaan enää ottaa Tikua hoitoon.

Huomenna on Haminassa agilitykisat, johon olen ilmoittanut Rettan ja Tikun, mutta voitte arvata, että skippaan kisat ja menen kaikessa rauhassa poimimaan mustikoita metsään. Tai mistä sitä tietää miten huomenaamuun mennessä on mieliala muuttunut.

Tiku tänään: tikun maailmassa ei murheita ole.

Tänään oli Kurkisen agilitykoulutuksessa. Kaikki ajatukset ei varmaan olleet ihan kasassa. Mutta mitä kurssilla taas kerran todistettiin: Kun Rettaa ohjaa hyvin, se on aivan hiljainen ja mieletön menijä ja kun ohjaa itse omalla tavallani, Retta osoittaa mieltään äänekkäästi: "Juokse lehmä, liikettä niveliin, vaihti tossun pohjaan, tämä pimu meni jo..." Ohjaajalla on niin hirveän suuri merkitys koiran menemiseen radalla, kun vain oppisi itse hakemaan ne oikeat ohjauslinjat.

 Nyt pistän uuden uutukaisen My Loggerin taskuun ja kierrän Huhtinimeen ja puran lenkin Traxmeetiin. Kunpa Tikarilla olisi eilen ollut Loggeri mukana.