Sitä saa mitä tilaa....

Sirusta saa aina kauniin kuvan ja joka kerta ihan samannäköisen.

Vain tausta muuttuu, poseeraus säilyy.
Tänään tehtiin viimeinen koko pentueen kävely metsään ja pienet olivat niin innoissaan.

Pennut hautautuivat sammalikkoon. Ja kukas se sieltä sivusta seuraa.

Kaikista otettiin vielä yksilökuvat,
5.10 aloitettiin Terhosta, joten tässä taas ekana meidän menevä poika, tyttöjen suosikki.

Tällä hetkellä (facebookin kuvan perusteella) Terho makaa vilttiin kiedottuna SOHVAlla.
Pentueen sähikäinen, elosalama, omien teiden kulkija, Elsa, josta tuli Elsa myös uudessa kodissa.

Elsasta on pakko laittaa toinenkin kuva, kun se on niin....

Elsa Turakainen, katse suunnattuna aina tulevaan.
Sitten Siru Sievänen, pieni onnensirpale, seuraksi aamuun, päivään ja iltaan

Erri-poika, varmaan juuri se meille sopivin, rauhallinen ja järkevä

ja Roka, joka jäi vielä muutamaksi päiväksi pitämään Errille seuraa.

Viimeiset seitsemän  viikkoa ovat olleet melko kiireistä aikaa. Laskin, että meillä pentuja kävi katsomassa 39 ihmistä ja joku tosin saattoi unohtua laskuista. Roka on meillä vielä pari päivää ja sitten on yksi ajanjakso meidän perheeltä ohi: nyt kun perheessä on vain uroskoiria ja vanhoja narttuja niin nämä olivat viimeiset meiltä lähtevät pennut. Kiitos Tuula  ja Tuulia, tälläisia näistä tulismiley

Pentujen elämä on valtavaa kehitystä, kokeilua, etsimistä

joka päivä ne saavat hymyilemään

toivottavasti olemme pystyneet tarjomaan näille hyvän alun elämälle.

ja toivottavasti kaikki teistä saivat sellaisen uuden perheenjäsenen jota toivoitte.
Hyvää yötä pienokaiset omissa kodeissanne!


Errin kanssa saatan joskus tehdä jotain, mutta ensi alkuun kiertelemme metsiä. Vaikka näyttäähän tuo jo merkin osaavan.