Tänään kutsui Mikkeli, no joo....aamurata meni Tikkarin osalta ok, kunnes meni tervehtimään ratahenkilöä=älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Seuraava rata hajosi palasiksi jo ennen kuin oli kunnolla käynnistynyt ja kolmas oli pakkopullaa: tulos -14.63/ sij I  ja sert. Niin vaihtoi Tiku luokkaa ennen kuin tekniset taitomme riittävät edes ykkösiin.

Ja sitten ryvettiin maata myöten, yläkuvassa näkyy pitävät pohjat ja ehjät housut. Iltapäivällä tuli Rettan vuoro, enkä oikein jaksa ymmärtää missä mättää aina ja joka kerta. Tänään ei mättänyt pitkälle, kolme estettä ja yhteentörmäys. Ei kai se Rettan vika ole, jos rekka jyrää päälle. Ei tullut tulosta, mutta tuli paikattavaa tai uusien ulkoiluhousujen osto. Laskin, että olen ohjannut virallisissa agikoisoissa 15 eri  koiraa ja Rettaa en missään nimessä pidä niistä huonoimmassa päässä olevana, mutta jotenkin tuntuu, että onko meidän vahvuus jossain muulla saralla, kun agilityrintamalla ikinä luonnistu= hetkellinen masennus. Hyvä agilitykoira kaipaa hyvää ohjaajaa.

Tosin jo tätä ennen olin päättänyt, että 11.10 aloitan soittamisen PeHa-kokeeseen heti soittoajan alettua; tulostin ja liimasin ilmo-tiedot lompakon väliin, ettei käy niin kuin viimeksi, että muistin vasta soittoajan päätyttyä. Pelastushakukoeita ei kovin montaa vuodessa ole, ja nyt olisi lähellä ja vielä viikonloppuna, jolloin ei ole kovin paljon muuta, niin miksi ei yrittää. Ja ei kai tuomari voi olla niin julma, jos menee ihan kehnosti, etteikö hän  kertoisi, mitä harjoitella lisää. Toivottavasti kaikki muut hakukoirakot ovat eilen saaneet hyväksytyn tuloksen, että Kouvolaan ei tule hirveää tunkua.

Suvista ja Tarasta on kesä aikana kehkeytynyt luotettava agilitypari: tänään kolmesta radasta kaksi nollaa hienoilla sijoituksilla (I ja II), joten kohta agilityryhmämme pääsee juhlistamaan jälleen kerran luokkanousua.Super-pari!

PS kaks ja puoli vuotta Tiku on istunut eturappusilla ja odottanut ihmettä. Tänään Uranuksekatua käveli vuotinen schipperketyttöVoi pojat, kyllä odotus kannatti!