Olin jo varautunut siihen, että Retta iskee silmänsä auton etupekillä olleeseen kiinalaisesta haettuun take away friteerattuun hapanimeläkana-annoksiin, joten osasin varautua laittamalla annokset kangaspussiin ja pussin suu tiukasti kiinni umpisolmuun. Ja niinpä lähdin pika-pika -kierrokselle hymyillen kirpputorille.
Minä tunnen koirani paremmin kuin kukaan, ja silti Retta oli iskenyt: pikku hiljaa kuono oli ujuttautunut pussin suusta, paketti oli avattu ja kanapala kerrallaan kadonnut parempiin suihin. Etupenkillä makasi onnellinen koira.
Käypä melko yksipuoliseksi tämä blogi.

Tänään vuorossa Stukieta ja huomenna Stukiella vuorossa parempaan tyttöseuraa kuin nämä omat.

Mukava miekkonen ja komea mies tämä Stukova.

Pimu....maltan tuskin odottaa...

Stukiella tulee kohta 120 päivää täyteen ja totuuden hetki. 23.3. Alla vastavaloon.loppumatkasta koirien leuat olivat jo aika huurussa.