yllä Laada ja Watti (kuvat Outi Toni)

eipä tässä voi kun hymyillä: Woo Whan poika Laada oli molempien voittajanäyttelyiden paras pentu ja lauantaina voittaja tittelin sai Rettan poika Keiko, joka oli myös ROP, Watti oli pu2 ja tänään sunnantaina Watti jatkoi omaa vuoden voittaja tittelien sarjaa, joten onnea HeW´11 Bestseller Kunnon Kemut ja W´11 Bestseller Kova Meno, kolmalla pojalla ei olisi voinut enemäpää saada Kiitos, kyllä me ollaan ylpeitä!
Melko vakuuttava rivi alle kolmevotiaalle koiralleC.I.E* FI & EE & RU MVA PMJV-09 JV-09 V-09 V-10 V-11 RKFV-11 BH TK2 Bestseller Kova Meno, mutta Watti onkin niitä "näyttelykelpieitä", joiden lahjat ja kunto ei riitä kuin kehän kiertämiseen...

Yllä Rettan ja minun ensimmäisen pelastushaun tuloslomake lauantailta: lopputulos on riittämätön, kun viimeistä maalihenkilöä emme löytäneet, mutta hyvä näin: jos koe olisi mennyt tuosta vain läpi, niin minusta olisi tullut entistä ylimielisempi ja leuhkempi, Rettasta puhumattakaan. Saamamme arviointi oli paljon parempi kuin odotin; ilmaisu erinomainen ja ohjattavuus hyvä, kuten myös ohjaajan toiminta. Aika riitti meillä hyvin. Ehkä sillä voin hieman lohduttautua, että tuota viimeistä maalimiestä ei löytänyt kukaan muukaan. Sää oli niin suosiollinen kuin vain olla voi ja tuomari ja järjetäjät joka ikistä myöten niin kannustavia, että en osannut jännittää yhtään. Etsintäsuunnitelmanikin oli meille varmaan sopiva, kartalla en itse kestänyt enää loppuajasta ja takaraja tuli yllättävän nopeasti vastaan. Ja jos haluaa oppia hylättyiden suoritusten vastaanottamiseen, niin sitä meillä on agilitysaralta jo saatu.

Kaksi asiaa opin mihin seuraavaksi panostetaan: oma suunnistuskyky ja myönnän, että olemme harjoitelleet liian "helpoissa maastoissa". Kokeessa suoritus alkoi kallioilta, joilla oli jyrkkiä reunoja ja irtolohkareita (olisaipa ollut kiva nähdä se koira, joka tuosta vain olisi irronnut oppikirjan mukaiselle suoralle pistolle), sitten tuli suo, johon jalat upposi nilkkoja myöten ja alue päättyi hakkuuaukeaan, jonka läpi meni oja. Eli alue oli varmaan juuri maastollisesti niin vaativa kun pelastushaussa olla kuuluu. Maalimiehet oli sijoitettu varsin reilusti, joten siitä ei hylkäyksemme johtunut, että henkilöt olisivat olleet joten ylivaikeasti piilotettu suokuoppaan tai kallion välisien rotkon pohjalle. Missään määrin Retta ei häiriintynyt palkkaamattomuudesta tai tyhjistä pistoista. Sen verran itsetietoisuutta ja -arvoa Rettalla on, eetä  jos se tuntee, että se on jo jonkin alueen etsinyt, miellellään se ei sinne uudestaan lähde, vaan katsoo minua "ääliö"-katseella. Meille tämä kokemus oli jo taitojen ylitys ja ensi vuonna käydään uusin säännöin seuraavia koepaikkoja soittamaan. Vaikka eilen emme kolme hehtaaria metsää selättäneet, niin pelastushaku ei ole Rettalle tehtävä Impossible, uskon niin.

Joku koira voi olla hyvä harrastuskoira, joku toinen hyvä agilitykoira, tai vaikka hyvä näyttelykoira tai kotikoira, mutta jos Rettaa pitää kuvata; Retta on kirsusta häntään ihmisen koira.

Onneksi aina ei mene näin loistavasti! (paitsi autolla ajo ei mennyt ihan nappiin tänä viikonloppuna: hakupaikalta meidät työnnettiin metsästä takaisin tielle ja Suvi haukkoi henkeä, kun lentokentän kupeessa auto lähti luistuun, onni onnettomuudessa muita ei tullut vastaan.)