mukana kuitenkin. Olin tänään kouluttamassa LPKY:n nuorisoleirillä. Pitkän pitkästä aikaa etsittiin vanha kunnon flyball boxi kontin nurkasta. Alla cockeri Sulo.

En muistanutkaan, että flyballin koulutus on hirveän antoisaa monella tapaa:

1) opetus on pakko pilkkoa paloihin, jotka sitten yhdistetään kokonaiseksi suoritukseksi.
2) koulutettavista koirista näkee hyvin niiden ajatusmaailman ja kullekin tyyppisen tavan ratkoa ongelma: toiset miettivät tovin ennen kuin tekevät mitään, ja suurin osa käy heti tarjoamaan eri suorituksia, yleensä joko haukkumista tai maahanmenoa. Osa hutkii tassuilla, mutta sinne tänne.
3) koulutuksessa pitää osata lisätä vaatimustasoa hallitusta: alussa riittää, että hipaiseekin poljinta, josta vaatimusta käydään kasvattamaan.
Ja kerta toisensa jälkeen hämmästyn, miten koira voi oppia niin nopeasti idean, josta se ei vielä aamuna tiennyt tuon taivaallista. Voisin väittää, että koira ratkaisee tällaiset asiat jopa nopeammin kuin ihminen, jos meidän pitäisi ilman sanoja vain pelkillä eleillä opettaa ihmiselle sama tehtäväsarja.
Kaikkein pitimmälle pääsi kelpie Doni, joka oppi oikeastaan lähes täydellisen suorituksen.

Elvillä oli aluksi pienet hennot käpäläkosketukset, joihin tuli tehokkuutta aimo annos lisää. Lopulta ilmassa oli kaikki neljä jalkaa yht aikaa.

Ja kuten arvata saattaa leirin yleisin rotu oli mikäs muu kuin kelpot. Nuoret kelpot tuhlaa energiaa turhaan. Alla Daisy ja hypyssä riittää korkeutta.

Ajatustyö vie voimat, iltapäivällä oli 18 melko väsynyttä koiraa. Alla Ana. Aurongossa yläkentällä lämmintä riitti, joten sekin osasyy illan veteliin koiriin.


Innostuimme fly ballista niin paljon, että otin boxin mukaan autoon, niin voidaan pitää Tapavainiolan kentällä jatkotreenit. Muutama harjoituskerta ja meillä on joukkueellinen osaavia koiria näytöksiin.

Kenkku oli minun koirista "se viimeinen" taituri: se pursui intoa, mutta koordinaatiokyky ei enää riittänyt pallon koppaamiseen ilmasta. Hypyt menivät ja painallus onnistui, mutta kun pallo lensi, ei koppi enää onnistunut, vaan koko Kenkku pyörähti tantereeseen. Retta saattaisi pallohulluna idean napata ja etenkin naksua on hyvä käyttää alkukoulutuksessa.
Mukava päivä, tuumaa Kenkkukin.


ja ensi viikonloppuna hälyleirille Haukkulaaksoon. Silloin taitaa mukaan päästä meiltä vain yksi koira ja se ei ole musta.