Kevään merkit ovat selvät. Tästä se käynnistyy.


Vietiin aikuiset koirat viettämään laatuaikaa jäälle. Ei olisi kannattanut,  jää ei kannattanut. Alkumatka meni vielä hyvin, vähän se notkui alla, mutta kyllä suomalainen menee, kun on päättänyt mennä. Ja sitten humps, Saulin toinen jalka upposi, kerättiin kimpsut ja kampsut ja  lähdettiin kohti kotia vauhdilla. Opetus: Älä mene enää jäälle! Älä ainakaan ilman naskaleita.
Alla Woo Wha sellaisena kuin itse sen näen ja Tiku ei itsensä näköisenä.


Nyt on saappaat suihkussa ja maitomammat palautettu pentueidensa luo.

Kuka jahtasi ketä, vai yksinkö se tuossa juoksee- useinmiten Tikulla menee yksin ihan yhtä lujaa kuin muiden seurassa.

Loppuun vanha kunnon Kenkku, joka on selvästi alkanut kerätä kiloja vyötärölle, kun pentuprojektin myötä jäälenkit jäi tältä kevättalvelta väliin.

Tällaisina päivinä sitä arvostaa omaa työpaikkaa enemmän kuin mitään toista- olisiko missään muussa työpaikassa saanut näin hyvin järjestettyä aikaa pentuhommille, hyvä Ekamo.