Viikon olen silmät pyöreinä seurannut keskustelua australiankelpieiden rotuunotosta eri foorumeilla ja nyt päätin, etten enää siihen aikaani käytä. Australian kelpieiden rekisterin avaamista perustellaan kapealla populaatiolla. Minulla on Ruotsin tuonteja, Australian tuonti, Australian tuontiuros ollut lainassa täällä. Minun nartut on käyty astuttamassa joko ulkomailla tai käytetty suomalaisia uroksia, joilla ei ole aikaisempia jälkeläisiä (urokset ovat olleet veteraani-ikäisiä) ja olen jopa kaksois-astuttanut narttuni. Tiiua lukuunottamatta narttuni ovat tehneet vain yhden pentueen, vaikka esimerkiksi Tii Piin ja Rettan jälkeläiset ovat mielestäni, tosin puolueellisin silmin katsottuna, olleet ihan kelvollisia kelpieitä. Tämän enempää en ole voinut tehdä rotupohjan laajentamiseksi tai ainakaan en ole kaventanut sitä.

Vuosina 2009-2010 rekisteröidyistä pentueista 67 % tapauksessa astutus on tapahtunut Suomessa ja tehdyillä urosvalinnoilla on jokainen pentueen teettänyt voinut itse vaikuttaa siihen, miltä urosten ja narttujen jalostustilastot tänä päivänä näyttävät. Pidetäänkö geenipohjaa laajana vai kapeana, lienee tulkitsijan silmissä; kenen kannalta tulkintaa tehdään. Jos verrataan beagleen tai collieen on takuulla pohja näyttää kapealta, mutta jos vertailu tehdään esim. podengoihin,  kataloniin tai slovakkiin, niin geenipohja ei olekaan mitenkään kapea. Monen sellaisen nuoren kelpien, jossa sukutaulussa on yksi tai kaksi Suomen eniten käytetyistä uroksista/nartuista takana, voi olla vaikeuksia löytää  sopiva astutuskumppani etenkin, jos haluaa pitäytyä Suomessa.80-,  90-luvulla, kun kelpie oli määrällisesti paljon, paljon pienempi rotu ja ulkomaille matkaaminen ei ollut läheskään yhtä helppoa kuin nykyään, meillä oli kasvattajia, jotka panostivat rotuumme: toivat ulkomailta koiria ja maksoivat maanhantuontiluvista, jotta saivat koiransa ulkomaille astutettavaksi. Ja etenkin loivat yhteyksiä ulkomaille, joka ei ollut näin helppoa kuin nykyään internet aikana. Tänä päivänä tuntuu, että kaikki pitäisi löytyä saman tein netistä tai vähintään 50 km etäisyydeltä.

Rotukirjojenavaamista ei minusta voida perustella nykyisen geenipohjan laajentamisella ja jos näin tehtäisiin, Australiassa on kymmeniä meidän "linjoille" vieraita australian kelpieitä. En ymmärrä henkilöitä, jotka väittävät saavansa working kelpieistä parempia kelpieitä kuin rodun kotimaan koirista, joista me olemme saaneet pääosin (Unkarin tuonneista en osaa sanoa, kuinka paljon niissä on takana Austalian kelpietä)  nykyiset kelpiemme.  Itse en ole tutustunut working kelpieiden geenipohjaan Suomessa, joten en osaa sanoa, onko se suppea vai laaja ja toisko se edes todellisuudessa merkittävää laajennusta. Jos geenipohjan laajentamista pidetään tärkeänä, ensisijaiset keinot mielestäni olisivat kannustaminen rodun kotimaan tuonteihin järkevällä tavalla ( ei useiden  pentujen tuomiseen samasta petueesta, vaan mieluummin aikuisten, terveiksi todettujen ja jo jälkeläisnäyttöä antaneiden eri linjaisten koirien tuomiseen, jolloin sijoitus on useita tuhansia euroja) ja mahdollisesti myös jälkeläismäärärajoituksiin, niin että urosten pentueet jakautuisivat pitkälle aikavälille ja käyttöön voitaisiin ottaa myös suositusjälkeläisten maksimimäärästä.

Myöskään perustelut, että australinkelpiet olisivat jotenkin erityisen sairas rotu, ei pidä paikkansa. Sellaista rotua ei ole, jossa kaikki yksilöt ovat terveitä: Muutama lonkkavikainen ja epilepsia kelpie meillä on ollut, mutta hälytävän suuri ei sairaiden osuus ole ollut 1980-2000.  Vasta aivan viime aikoina on ilmennyt uusia sairauksia, joita ei aikaisemmin ollut tai niistä ei ole merkintöjä; CA ja PRA. Nuorien koirien osuus populaatiosta on suuri ja silmistä terveystutkittujen osuus pieni, joten lisäämällä tutkittujen osuutta, saataisiin tietoa myös silmien osalta. Se, miten working kelpie tulisi terveystuloksiin vaikuttamaan, ei ole ennustettavissa, mutta toivoisin, että myös niiden terveys- ja rekisteröintietokannat tulisivat kaikille avoimiksi, ennen kuin ne hyväksyttäisiin australian kelpieille jalostuskäyttöön.

Voiko rotuunoton perustella sillä, että saisimme vielä parempia harrastuskoiria? En tiedä, ehkä näin voi ollakin, mutta toisaalta valtaosa pennun ottajista pitää jo nyt kelpietä monipuolisena harrastuskoirana ja valitsee kelpiepennun tämän perusteella. Rodussamme on useita agility- toko ja pk-valioita. Ehkä working kelpie voisi tuoda hyviä ominaisuuksia kelpieeseen harastuskoirana, mutta onko yksittäisten henkilöiden kilpailuvietti riittävä peruste muuttaa koko kelpietyyppiä Suomessa? 

Suurin etu olisi, että mahdollisimman moni tulisi vuosikokoukseen riippumatta siitä, mikä on kanta rotuunttoon, ja toisi mielipiteensä esille, jolloin tehty päätös kuvaisi kattavasti jäsenistön yleistä mielipidettä.  Haluammeko me pitää australian kelpiet sellaisina australian kelpieinä kuin mitä ne ovat nykyään vai haluammeko me, että australian kelpie voi olla australian kelpie, working kelpie tai jotakin siitä väliltä. Tämä on suurin kulmakivi kelpieiden tulevaisuuden osalta Suomessa, ja toivon, että rotuunottoa kannatavista kelpieomistajista löytyisi aktiivisia jäseniä myös ehdolle SBCAK:n hallitukseen. Olen ollut hallituksessa 6 vuotta, ja nyt on aika antaa tilaa nuoremmille, ahkerammille ja tietävämmille.

Olen kuumeessa kotona ja huomenna pitäisi viedä "näyttelylinjainen" schipperke Jyväskylään ja mäntysuopa on työpöydällä, kun teimme kemian tunnilla veden kovuuskokeita ja Kimmo hävitti Kenkun tänä aamuna (ja Kenkku löytyi puolta tuntia myöhemmin polulta, jossa se katsoi toiveekkaana taakse päin ja odotti muita tulevaksi) mutta jotain hyvää mahtuu aina- Päivän paras uutinen: Senaatikiinteistöt peruivat majavapyynnin. Kirjoitukseni,  jota  Hesarissa ilmestyneessä jutussa kommentoitiin  täysin tietämättömäksi, taisi olla sittenkin aika asiaa (oma muokkaus klo 11:20 en voi mollata kiinteistöpäällikköä, koska peruutuskäsky tuli hänen esimieheltään). Kimmo oli juuri yhteydessä paikallislehteen, joten eiköhän sinnekin tule huomenna juttu ja varmennus asiaan. Nykyaikana niin moni firma ja yritys kuten myös koulut, laativat arvoja ja visioita, mutta moni toimii lopulta omien kirjoittamiensa arvojen mukaisesti. Senaattikiinteistöt otti nyt askeleen sitä kohti. Hyvä patojäbä! Ja etteikö yksittäiset henkilöt voi vaikuttaa.