takana ja nyt ymmärrän, miksi toiset menevät vuosi toisen jälkeen pohjoiseen.


Kun ensi vuonna kesäloma alkaa, vuokraan viikoksi tai kahdeksi mökin Enforsin läheltä ja jätän kännykän ja tietsikan kotiin ja kiertelen koirien kanssa. Näkymät oli huimaavat jo ihan majapaikan ympärillä. Kun vain olisi ollut päivä tai pari enemmän aikaa, niin olisi päässyt kunnolla kiertelemään rinteitä ja joen varsia.


Ensin ihmettelin ääneen, miten joku voi asua näin keskellä ei mitään- enää en ihmettele.



Poroja nähtiin tiellä ja tien laidoilla, mutta ei niistä kyllä kunnon kuvaa ehdi ottamaan.


Tiku ja Retta ovat kelpomatkustajia ja tuntuvat olevan kotonaan joka paikassa.

Mukana matkalla oli colliepojat Turbo ja Viggo.


Ja collietytöt Edith ja Nemi.Alla Edith.


Lauantaina Gällavaarassa Retta oli Rop ja sai yllättävästi sertin, joka me tietysti otettiin kylmän rauhallisesti vastaan. Tiku yllätti myöskin ja sai elämänsä toisen eh:n = arvostelun ainoa negetiivinen, mutta sitäkin painavampi huomio: Aivan liian vahva. Sunnuntaina Trondheimissa olinkin vain yleisönä, kun en ollutkaan ilmoittautunut. Sekin oli ihan mukavaa: enpä tunne ketään toista, joka matkaa 3000 km seuraamaan näyttelyä. Alla kuva yhdestä varsin hyvännäköisestä uroksesta, uskaltaako kukaan yrittää tunnistaa?


Retta ja Tiku sulautuvat kaikenlaisiin maisemiin, kuin.... teltta kehänauhan ääreen, syliin tippunut jäätelön suklaakuorrute puseron kuvioihin, tai kuin ...mikähän olisi sopiva vertaus.


Kun aamulla omassa huoneessa pukee vaatteet päälle ja menee keittiöön ja huomaa että toisella on tismalleen saman värinen t-paita ja sukat ja hänkin etsiin samanlaista sinistä froteepyyhettä kuin itsellä on ja kun kaupan kaikista suihkusaippuoista ostaa juuri samanmerkkisen samaa tuoksua olevan, tietää on matkustanut hierman liian pitkän matkan yhdessä. Kiitos Tiinalle taas kerran ajamisesta ja Eijalle juttuseurasta. Maisemat vaihtuu, mutta Me Naisissa jutut riittää....

Huomemma pestään pyykkiä ja torstaina lähdetään SBCAK ry:n leirille Hartolaan hakuatreenaamaan.

Ja nyt on tasan yksi kuukausi aikaa harjoitella: olin rohkea ja ilmoitin Rettan RH-FL A testiin. Suomessa en on tule sellaiseen pääsemään, mutta onhan minulla tottunut matkaseuralainen.