Olipa kauheat, itkuntäyteiset kaksi päivää päivää. Muut pennut voivat hyvin, mutta ruskea tytön paino ei lähtenyt nousemaan. Kaikin puolin pentu näytti kunnossa olevalta, mutta ei suostunut imemään. Olin jo aivan varma, että pennut ovat saaneet herpes-viruksen ja nyt ne yksi kerrallaan kuolevat pois. Herpes on 4-9 vuorokauden ikäisten pentujen suurin tappaja, ensimmäisiä oireita on pennun haluttomuus imeä.... näin luki joka nettisivulla. Ja jos se olisi yhdessä pennussa, olisi se myös kaikissa muissakin.

Pennun paino laski ja laski...ja jossain vaiheessa kävin jo toivomaan, että pentu menisi illan aikana. Muissa ei vielä oireita näkynyt, mutta herpeksen  itämisaika on useita vuorokausia.

Ja kaikkein kauheinta on sanoa, että siinä vaiheessa kun huomaisin, että kuihtuvalla pennulla oli kitalakihalkio, huokaisin helpotuksesta ja itkin taas seuraavan tunnin kädet vapisten; muut olivat "turvassa" ainakin toistaiseksi. EI herpestä eikä muutakaan tarttuvaa.

Tosin tässä välissä olin ensin itkenyt pentuja, jotka ehkä kuolevat, sitten sitä, että minä itken koiria ja joilla kuilla toisilla on hätä oman lapsen sairaudesta ja sitten itkin enää vain väsymyksestä.

Lappeenrannassa on yhdessä sun toisessa koirassa ollut kennelyskään. Kun puntaroin mielessä, mikä pientä voi vaivata, niin mietin, jos ovatkin saaneet kennelyskän ja kurkku on niin kipeä ja keuhkot täynnä limaa, että pentu ei voi imeä. Pienokainen menehtyi puolilta öin. Mutta vaikka syy olikin selvä, niin pysyttelen muiden korien kanssa kotioloissa ja kaikki trenit saavat pariksi viikoksi jäädä, en todellekaan kaipaa kennelyskää enkä yhtään mitään muutakaan tähän arkeen. Itkut on tällä erää itketty, josko yrittäisi nukkua ensi yön.

Joilla kuilla elämä voi olla aika tasaista, sitä minäkin välillä toivon, mutta jotenkin tuntuu, että meillä ei ikinä ole tavallista, vaan aina jompaa kumpaa ääri päätä. Nämä pienokaiset on sieltä toisesta ääri päästä: maailman ihanimmat, mutta niin varmaan kaikkien mielestä oma pennut ovat

.
Huokaus ja haukotus.

Venytys pitää notkeana.

Kunnon kelpiellä on korvat pystyssä. Läjän alin on littein. Nyt meitä on viisi, ja osa ylitti jo painossa 500g.