mennä jäälle! Tänään on juostu, juostu ja juostu ja nyt nukutaan. Käytiin seikkailemassa Luhtilammen puolen majava-alueelle. Siellä patojäbän suku oli tehnyt ison pesän ja raahannut jäätä pitkin suuria puita. Uudella lumella on hienoa seurata luonnon jälkiä.




Luonnon jälkiä sai seurata myös meidän keittiössä lauantaiaamuna, kun kaadoin Saulille mysliä ja pussista juoksi ulos kotihiiri! Siinä se vilisti maha täynnä ympäri keittiön tasoja. Ja mitä sanoo schipperken luonnemääritelmä: osoittaa suurta kiinnostusta hiiriä, myyriä ja muita pienjyrsiöitä kohtaan. Ja mitä vielä, meidän Tiku osoitti samaan aikaan suurta kiinnostusta sängyssä lähöämiseen= ei täytä rodun erikosehtoja, poistetaan rodusta.

Koirat eivät olleet vielä tottuneet talven kylmyyteen, Rettakin nosteli jalkoja, kuten kuvasta näkyy. Mutta ovatkin Woo Whan kanssa ihan turkittomia.

Paljon hyvää, mutta aina mukaan mahtuu hetkiä jotka mieluummin jättäisi väliin. Aamu alkoi harmittavissa merkeissä, kun koirien kimppuun hyökkäsi irrallinen amstaffinarttu. Rettan ja Tikun vedin lyhyelle, ja ajattelin, että Woo Wha puolustaa meitä parhaiten ja ettei kaikki kolme käy yhteen läjään räyhäämään. Enpä siinä voinut oikein muuta tehdä, kun odottaa, että koiran omistaja tulee hakemaan omansa. Paljon melua, Woo piti hyvin puolensa, eikä ulkoisista vaurioista kerro kuin roikkuva korva ja korvan juuressa oleva puruote. Huonomminkin olisi voinut käydä ja epäreiluahan tämä koiralle on, mutta onni onnettumuudessa, että ei sen suurempia haavoja.

Mutta kaiken kaikkiaan hyvä viikonloppu!


Huomenna kirjoitan kelpieiden jto:n viimeiset korjaukset ja sitten olisi vielä kirjoittetavana loput 2009 kelpienäyttelyarvostelut. Tämän jälkeen tunnen tehneeni ihan riittävästi kelpieiden eteen ja uudet haasteet odottavat.