Jo mahtuu paljon kesäkuun alkuun. 3.6 oli kesän ensimmäinen koitos: Collieyhdistyksen sivuerikoisnäyttely Luumäellä, jossa olin näyttelytoimikunnan pj. Nyt vasta kävin colliefoorumilla lukemassa palautetta ja näyttely sai ihan kiitostakin smileyLauantai, lakituspäivä oli ilmaltaan aivan kauhea, mutta sunnuntaina oli näytelyn kannalta oikeastaan juuri täydellistä. Tuomareina Tomas Rohlin, Tanska ja Janice Cook, Australia. Lyhytkarvaisia, tai siis nykyään sileäkarvaisia collieta en ole seurannut, mutta pitkäkarvaisten narttujen etenkin valioluokka oli niin tasokas, että voittaja olisi minusta voinut olla kuka tahansa. Janice oli Melbournesta ja kuten jo etukäteen arvelin, niin tunsi myös Camillan, joten sain lähetettyä terveisiä. (Camillan kelpie Bidja sai 11 pentua, joten Camilla on ollut tavallista kiireisempi ja itse poden alati huonoa omaatuntoa, kun en ole kirjettä ehtinyt kirjoittaa....)

Maanantaina lähdimme ajamaan kohti Vuokattia. Luvassa 4 päivää suunnistusta ja neljä 12-13 -vuotiasta nuorta mukana. Koirista mukaan pääsivät lellikit, kuten aina. Retta teki sen taas: pysähdyimme menomatkala syömään Uurossa ja kääsin takapenkin, että koirat saisivat vähän enemmän jaloittelutilaa. Retta löysi aamiaislaukun: neljän päivän koiran ruuat, pikku paketin leipää ja päälle neljän viljan hiutaleet. hotku, hotkumpi, hotkuin.
Tiku oli iltaisin niin väsynyt, ettei aina edes jaksanut nousta syömään, vaikka laitoin kupin maahan sen eteen. Illalla kiipesimme Ison Pöllyn laelle ja olo oli kuin maailman huipulla.



Itselleni lupasin, että ensi vuonna minullakin on suunnituslisenssi ja yhteen kisaan pitää uskaltautua. Ja toinen tavoite on saada suostuteltua Suvi mukaan rogainingiin, jos sellainen täällä lähellä järjestetään. Tosin Suvi ei taida tätä vielä tietää.


Joillakin seuroilla oli kymmeniä osallistujia, meillä viiden hengen Raja-Karjalan suunnistajien tehojoukkue. Jos ensi vuonna saisimme vielä yhden junnun mukaan, niin saisimme päätöspäivän kisaan kokonaan oman joukkueen. Saul suunnisti muun muassa yhden radan kokonaan käyräkartalla, eli karttaan ei ole merkitty mitään muuta kuin vain maaston muodot, ei teitä, polkuja eikä kiviä, rakennuksia, vain korkeuskäyrät. Ja kun Saul ei käytä eikä ole ikinä käyttänytkään kompassia, niin minulta olisi tuo suoritus jäänyt tekemättä.

Illalla otin koirat ja kiivettiin ja kiivettiin. Täytyy myöntää, että olen saanut elää aika etuoikeutetua elämää.


Jos en olisi luvannut mennä avuksi LPKY:n nuorijaoksen leirille, olisi jatkanut mökkimme varausta vielä muutaman päivän: Vuokatti retkeilypolkuineen, rinteineen, kylpylöineen sopii meille, eivätkö koiratkaan valittaneet.

Mutta tänään siis olin Haukkulaaksossa nuorisoleirillä sen iän ikuisen fly ball - laatikon kanssa. Nyt on tosin uusi tilattu ja sen piti tulla kesäkuun alussa, mutta eipä ole näkynyt. Tässä Mari harjoittelemassa: ensi vuonna toivottavasti saamme harjoitella turvallisemmalla boxilla, vaikka onhan tämä vanha kestänyt hyvin toimissassa varmaan 15 vuotta.


Alla leirin parhaat handlerit.

Leiriläisten oman koirat alkoivat olla sunnuntai-iltapäivästä niin väsyneitä, että meidän lellikit pääsivät päätöskisaan ohjattavaksi. Ihan kiva oli katsoa, miten Tiku ja Retta lähtivät innoissaan nakin ja lihäpullan voimalla matkaan.
Alla Tiku ja Inka.


Ja ajatella jätin tarkoituksella ilmoittautumatta LAUn iltakisoihin, näin sitä vieraannutaan agilitystä.

Tiistaina raunioille ja keskiviikoksi olen suunnitellut sellaisen hälyryhmän harjoituksen, että tarvitaan suunnitustaitoa, testataan ohjaajan koiran lukutaitoa ja koetellaan koiran hallintaa ja pitäisi olla vähän omaa kuntoakin, että selviää= Haukkulaakson suuri seikkailu!
Ja sitten vielä SBCAK erikoisnäyttely ja sitten keskityn omiin koiriin ja niiden kanssa tekemiseen. Paitsi, että tuollainen nuorijaos toiminta on meidän  koirille  suhteessa paljon kehittävämpää kuin se että menisin vaikkapa raunioille tai agilityhallille.

Maukasta kesän alkua!
PS miksi ikinä ei ole kuvia Woo Whasta tai Tikusta- no ihan siksi, että Retta on ainoa, joka kestää paikallaan kun sille sanoo ;-( ei noista mustista ikinä ehdi saada kuvia, kun ne ovat karanneet teille tietämättämille.