Erki ja Retta uivat kaikissa mahdollisissa suokuopissa ja ojissa.
Pikku-ukkeli vietti omaa huvia, saparo heilui milloin missäkin pensaikossa.
Eilen illalla vierähti raunioilla neljä tuntia, vaikka oli vain viisi ihmistä (mutta koiria oli12)
Werna tutkii, tuumaa ja lähtee...
Oikein mukavat, mutta ei ehkä niin tehokkaat harjoitukset, kun ei ollut sitä makkaraakaan paistettavaksi.
Loppuun vielä nuori poika, Erki, jolle tiistaina jäljen ajo ei oikein maittanut, kun oksetti kesken työn teon, se oli sellainen jälkikoira se. Raunioilla se etsi ihan mukavasti, mutta Tikkari, sitä parempaa rauniokoiraa en voi kuvitella olla olemassakaan, mutta kukahan opettaisi sille tottelevaisuutta. Hitsi, miten hyvä, pieni ja ketterä ja SITKEÄ ei pelkää ääniä, ja menee jos ei nyt ihan kymmenen sentin raoista, niin ainakin melkein.
ja Anulle Tikkari jenkkinä- ja ihan oikeasti Tiku ei edes näytä tältä.
Kaikkia koiria ei saatu mahtumaan samaan kuvaan, mutta onneksi osa: Elvi, Tikkari, Sabi, Retta ja Riina.
Ensin otettiin esineruutua ja risteilyä. Tottiksessa osa loisti
ja toisia kiinnosti vain uintitauko.
Milloin lentää, ja koiria lensi laiturin molemmin puolin.
Rettakaan ei ollut vanha eikä väsynyt (eikä äänetön...)
Toisiksi nuorin, Erki taisi olla kovin uimari, vaikka ei vielä uimahyppyjä taitanut.
Yllä historiallinen kuva, joka tullee ensimmäiseen koirasuunnistuskilpailun mainokseen. Ja on lavastettu.
Ja nyt pakkaamaan huomenna lähtö suunnistusleirille.
]]>Aamukävelyllä puutarhakylän takana ojat kuhisee kiireisiä sammakoita, paras kutuaika menossa. Kurnutus kuuluu kymmenien metrien päähän. Ja tänään lähti suurin osa jäistäkin järvestä.
Fly ballia tuli vapusta huolimatta kymmenen koiraa harjoittelemaan. Kaksi ihan ekaa kertaa ja iso lössi meitä jo pitempään käyneitä. Nyt kun vielä löytyisi kisa jostakin. Hyviä koiria on reilu joukkuellinen, taitaa Retta jäädä ulkopuolella seuraavista karkeloista.
Loppuu vielä kaksi Erkiä, 7 kk.
Joka kerta kun päivitän blogia, muistelen kaihoisasti vanhaa Vuodatusta. Tälläkin kertaa aina enteriä painaessa, tulee Error ja aloitan alusta, no nyt vihdoin viimein pääsin loppuun asti, syvä huokaus!
Yht äkkiä kirkastui ja sai kivanvärisiä kuvia, ja pikku hetki ja vettä tuli kaatamalla.
Aurinko paistaa ja vettä sataa- tästä tulee kesä.
Nyt nukkumaan ja huomenna saattaa kello olla lähemmäs 11 ennen kuin herään ja toivottavasti silloin kännykässä odottaa Nea ja Riinan EVL ykköstulos viesti ;-) siihen olisi kiva herätä.
Viikonloppu oli kiireinen, mutta antoisa, rauniokoulutusta lauantai ja sunnuntai ja taas sain paljon ajattelemisen aihetta.
Kaikkihan tietää, mitä hyvältä rauniokoiralta halutaan, Riina kertoo totuuden:
Minulla oli tietysti suuria vaikeuksia valita, ketä tässä kouluttaisi, kun on talo täynnä hyviä koiria. No tietty valitsin Rettan ja aina hymyilyttää, kun pystyy kehittelmään jotain (mitä en tietysti olisi itse keksinyt), mikä saa sen hämmästymään; Laitettiin kaksi maalihenkilöä 10 cm etäisyydelle toisistaan ja voi että oli vaikeaa: oikein kartteli paikkaa, jota oli jo maalimiehen nostanut.
Pikku ukkeli, tuo saparo häntä on siitä erikoinen etsijä, kun sen laittaa töihin, se EI lopeta ennen kuin löytää, ei vaikka lähtisin kesken itse autolla pois. Tosin tämä johtuu varmaan siitä, että sillä on vain yksi aivosolu ja kun se on ohjelmoitu, niin se toimii.
Otin jonkun verran videopätkiä , tai siis Nea otti, nyt yritän niitä muokata, se olisi tässä kiva lisä; kaikki minun koirat on niin erilaisia; asenne, ilmeet, liikkuminen. Tikkari ei ihan hirveästi töitä tehnyt, lähinnä tunkeutumisia, mutta näitä otin Rettan kanssa jo syksyllä 2010, eikä se ehkä ole Rettan juttu- kelpolla ei voi toistaa mitään komea kertaa, kun heti ne luulee, että tässä on nyt jotain, mitä ei voi tajuta, vai mitä piti tajuta...
Vaan sitten se ihminen on sellainen, että kun koiralla sujuu hyvin, se leijailee tyytyväisenä koko viikon ja arvaatkaan, leijun 10 cm ilmassa: Erki <3 se ymmärtää niin, mitä on kun tuulen vire tuo kuonoon tuoksun.....Kiitos Nea, luulen, että teimme pohjatyön kerrankin kunnolla. Meillä maalimies ei vielä ole koskematon, vaan läpipussattu.
Nyt kun kentät on sulat ja ilma suosii, niin aloitellaan fly ball koulutus. Ensimmäinen tapaaminen keskiviikkona 24.4. klo 17.40 Skinnarilan kaukalon tekonurmella. Kunhan Tapis kuivuu, niin siiretään boxi sinne niin sitten voi köydä haroittelemassa omaan aikaan, mutta keskiviikkona saa tunnin ohausta alkajasta taitajiin, tehdään mikä ehditään ;-)
Viime viikolla kiireet loppuivat nopeasti, kun keskiviikko-torstaiaamuyöstä tuli lähtö sairaalaan. Siellä oli lauantaihin, sitten uskoivat, että olen täysin terve ja kotiinpäästettävässä kunnossa. Lopullinen ICD koodaus oli r10.4 , mutta oman tulkinnan mukaan ongeman alku oli liioiteltu annos pellavansiemenrouhetta ja liian vähän juomaa. Etenkin kun edellisenä viikkona lehdessä oli juttu, jossa kerrottiin kaikista niistä tärkeistä aineista, joita pellavansiemenissä on ja kuinka ihossakin näkyy jo viikossa, että on syönyt sieminiä. Tosin ripottelin niitä innoissani myös koirille.
Tälle viikolle menoa sitten riittääkin niin, että kun sairasloma loppuu tähän päivään, pitäisi huomenna olla aamukahdeksalta pitämässä tuntia Imatralla, kuudelta alkaa iltakisat Kotkassa. KUUSI starttia, otin koko rahalla. Ylihuomenna keskiviikkona on vapepan etsintäharjoitus, johon pitäisi löytää vielä yksi maalimies, ikä mielellään 60+. Torstaina olisi Laun kevätkokous. Sielläkin on niin "aurinkoinen tunnelma" kun meidän kuuden euron omat vuorot, joilla otettiin tokoa ja fly ballia lopetettiin. Ja Hanne ja Watti tulevat torstaina, niin saa Erkikin älylistään seuraa ja pitää pussittaa match show palkinnot. Ja viikonloppuna on rauniokoulutus, tästä se kevät alkaa kiireineen.
omat ukkelit <3
-Kävelty jäällä enemmän kuin koskaan.
-Toteksi todettu agilityssä uusi sanonta: Neljä hylkyä päivässä, pitää palkinnot loitolla...
- Syöty paljon ravintolaruokaa hyvässä seurassa ja seuraavana hikoiltu erilaisissa jumpissa.
- Ajateltu, että pentukoira ei agilityä kaipaa, mutta aloitettu agilitypenturyhmässä, vaikka ei pitänyt harrastaa koko lajia, muttapa mitäpä sitä muutakaan.
- ja kohta ilmoitan koirat erkkariin ja kas kummaa, voin jo nähdä, kuinka Rettalla alkaa huomenna karvanlähtö. Positiivistä viikon alkua.
Vaan kylläpä meidän Erki on kasvanut puolessa vuodessa.
Tämä on hienoin aika vuodesta! Alkusählikiä= Retta liikeelle.
Seisoo
Vaanii
ja lähtee
Katsoin Cruftsin fly ball kisoja ja voi, että oli hienoa, Mistähän saisi sellaisen pro tason fly ball boxin?
Näissä tunnelimissa....
....ja vielä itseeni. Eilen vielä ketutti, kun kaikki (=Tiina ja Suvi) pääsivät tänään agilitykisoihin ja kakkoset on vasta huomenna, mutta tästä tuli vuoden paras päivä. Aamulla heräsin kymmeneltä ja 11:10 olin jo zumba-maratonissa, kunto riitti mennen tullen. Sitten koirien kanssa jäälle. Siinä meni toiset kaksi tuntia ja vähän päällekin. Nyt ostin koirille broilerien koipipalat ja heitän uimakamat laukkuun ja suuntaan Rauhan kylpylään. Tämä on melkein kuin lomalla!
Kameran kanssa oli ongelmia kun ei millään tarkentanut, ajattelin jo, että on taas saanut kosteutta ja mennyt mäsäksi, mutta löytyikin vipu AF- M, ja nyt tiedän, että m onkin manuaali. Olisi tietty voinut selvitä nopeammin, jos olisi lukenut ohjekirjan.
Erki on kasvanut ja onhan noi tassut vieläkin valtavat. Muutamissa asisoissa ollaan ihmeissämme jo nyt: reagoi tosi voimakkaasti kaikkeen nopeasti liikkuvaan, liekö osittain tulosta innokkaasta kiinni-koulutuksesta. Jäällä tuuli sen verran paljon, että tuuli vieritti pintaa pitkin puista tippuineita lehtiä ja oksan paloja ja Erki yritti pyydystää ne kaikki. No onneksi vain oksia, eikä hiihtäjiä. Kävelyllä oi ajavat polkupyörät ovat hankalia.
Muutoinkin sillä on eniten minun koirista aimentavia piirteitä, jotka kohdistuvat Tikkariin ja Rettaan, kyttää, hiiiiiiiiipii ja nopeasti maahan.
I